Todellinen ja terveellinen pyrkimys

Luoteis-Tansanian vuoristossa sijaitsevassa Karagwen maaseudulla koulujen käymälät ja saniteettitilat ovat usein huonolaatuisia, eikä niissä ole yksityisyyttä. Nyt yhteiset ponnistelut keskittyvät tilanteen parantamiseen.

Karagwe oli aikoinaan vaikutusvaltainen valtakunta, jossa vauraus mitattiin karjassa. Nykyään maatalous on edelleen tärkein tulonlähde, mutta ihmisillä on täällä vain vähän varallisuutta tai vaikutusvaltaa. Resurssit ovat niukat ja infrastruktuuri huono. Yksi suurimmista haasteista on vesipula.

Vakava pula

"Useimmista asioista on pulaa, mutta vesi ja sanitaatio ovat olleet painopistealueitamme", sanoo Marianne Grauers, Ruotsin Insinöörit ilman rajoja -järjestön (EWB) varatoimitusjohtaja. Hän on viettänyt useita kuukausia Karagwen maaseutualueella työskentelemässä paikallisen kansalaisjärjestön Mavuno Projectin kanssa löytääkseen keinoja veden saatavuuden parantamiseksi.

Veden poraaminen on harvoin hedelmällistä. Hiljattain Chonyoon rakennetussa tyttöjen sisäoppilaitoksessa, jota Mavuno-hanke ylläpitää, tehtiin yksitoista epäonnistunutta yritystä porata vettä, ennen kuin kaivonporaaja lopulta luovutti. Mavuno-hankkeen ja EWB:n yhteistyön ansiosta Chonyon kyläläiset saavat nykyään vettä useiden kilometrien päässä Ihandassa sijaitsevasta lähteestä, ja koululla on useita sadevesisäiliöitä, joista se saa vettä.

Vuodesta 2017 Sandvik on ollut EWB:n pääsponsori. Yhteistyökumppanit keskustelevat jatkuvasti siitä, mitä hankkeita tuetaan ja missä muodossa. "Sitoutumisemme EWB:hen on tapa asemoida itsemme yrityksenä ja työnantajana, sillä nuoret haluavat työskennellä vastuullisissa yrityksissä", sanoo Sandvikin yritysviestinnän tapahtuma- ja projektipäällikkö Kinna Brundin. "Se luo ylpeyttä työntekijöidemme keskuudessa."

Luodaan arvoa, luodaan ylpeyttä

Ja vaikka saniteettihaasteiden ratkaiseminen Tansanian maaseudulla sijaitsevissa kouluissa ei ole Sandvikin ydinliiketoimintaa, se vastaa yrityksen yhteiskuntakansalaisuutta ja pyrkimystä luoda arvoa yhteiskunnalle insinöörityön avulla. Sandvikin yhteisölliset osallistumishankkeet keskittyvät neljään ydinalueeseen: innovointiin, terveyteen ja turvallisuuteen, koulutukseen ja paikalliseen mahdollistamiseen. "Turvallisten, kestävien ja käyttäjäystävällisten käymälätilojen rakentaminen koskee kaikkia näitä", Brundin sanoo.

Karagwen sanitaatiohankkeen ensimmäisenä tavoitteena oli rakentaa prototyyppikäymälä arviointia varten, ennen kuin samanlaiset tilat pystytetään alueen julkisiin peruskouluihin. Vesipulan vuoksi päädyttiin EcoSan-ratkaisuun, joka on virtsaa hajottava kuivakäymälä. Huuhteluvettä ei tarvita, ja ulosteet ja virtsa kerätään erikseen. Ulosteita varten on kaksi kammiota, jotka täytetään yksi kerrallaan. Kerätyn materiaalin päälle levitetään tuhkaa ja sahanpurua pH:n alentamiseksi ja nesteiden määrän rajoittamiseksi. Kuuden kuukauden kompostoinnin jälkeen ulosteet ovat muuttuneet humukseksi ja kammio voidaan tyhjentää.

Uppsalan yliopistossa ja Ruotsin maatalousyliopistossa vesi- ja ympäristötekniikkaa opiskeleva Johanna Burström on toinen niistä kahdesta insinööriopiskelijasta, jotka työskentelivät Karagwessa prototyyppihankkeen toteuttamiseksi.

Karagwessa hän suoritti kyselyn tyttöjen lukiossa saadakseen palautetta siitä, miten käymälän muotoilu voisi helpottaa teini-ikäisten tyttöjen koulunkäyntiä erityisesti kuukausittaisten kuukautisten aikana.

"Tiedämme, että kuukautisiin liittyy tabuja, mikä on haaste monille tytöille etenkin sekakouluissa", Burström sanoo.

Pilottikoulu on vain pari vuotta vanha, ja sen tilat ovat paljon paremmat kuin useimmissa alueen kouluissa. Siitä huolimatta yksi suuri huolenaihe oli hyvin varusteltujen pukuhuoneiden puute, joissa olisi vesijohto, jossa tytöt voisivat helposti hävittää käytetyt terveyssiteet.

"Kuukautisista ei todellakaan puhuttu avoimesti", Burström sanoo. "Jotta saisimme tytöt puhumaan siitä, miten voisimme parantaa saniteettitilojen suunnittelua vastaamaan paremmin heidän tarpeitaan, se piti tehdä pienissä ryhmissä ja yhdessä rehtorin kanssa."

Kyseessä on sisäoppilaitos, jossa tarjotaan terveyssiteet ja jossa tytöillä on mahdollisuus käyttää pieniä "kuukautishuoneita" koulun tiloissa.

Tarvitaan laajamittaisia muutoksia

"Näissä huoneissa ei kuitenkaan ole vettä", Burström sanoo. "Peseytyäkseen tyttöjen on haettava asuntolasta henkilökohtainen muovinen pesuallas. Useimmissa alueen julkisissa kouluissa ei kuitenkaan ole erityisiä tiloja tytöille, ja turvallisen hävittämisen ja veden saannin tarve on asia, jonka aiomme sisällyttää suunnitteluumme, kun saniteettitilat toteutetaan laajemmassa mittakaavassa."

Täysimittaisia toteutuksia suunnitellaan useisiin julkisiin kouluihin. Ensimmäisenä vuorossa ovat todennäköisesti Nyakakika Wardin koulut, jotka sijaitsevat kahden tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen Mavuno-hankkeen ylläpitämästä tyttökoulusta.

"Tällä hetkellä kolmessa näistä neljästä Nyakakikan koulusta on vainNo water is needed for the EcoSan, a urine-diverting dry toilet. kymmenen metrin syvyiset kuoppakuopat, joita jakavat jopa 900 7-14-vuotiasta koululaista", Burström sanoo. "Seuraava askel on saada paikalliset viranomaiset mukaan, jotta voimme ottaa EcoSan-ratkaisun käyttöön näissä kouluissa", Burström sanoo. "Seuraavaksi on saatava paikalliset viranomaiset mukaan. He todella hyötyisivät turvallisemmista ja ympäristöystävällisemmistä saniteettitiloista, mutta eivät kuitenkaan lisäisi riippuvuuttaan vedestä. Tulevaan suunnitteluun sisältyy myös erityisiä pukuhuoneita tytöille."

Kaikki EWB:n infrastruktuurihankkeet tehdään yhteistyössä paikallisten viranomaisten, asianomaisten ihmisten ja paikallisten käsityöläisten kanssa.

"Työn ja hankkeen on oltava molemminpuolista ja jaettua", Grauers sanoo. "Muuten se ei ole kestävää. Kumppaneidemme kautta annamme osaamista ja rakennusmateriaaleja, joita paikallinen yhteisö ei voi tai ei ole varaa toimittaa. Jos paikalliset kumppanimme eivät ole toimittaneet omaa osuuttaan sopimuksesta, mitään ei tapahdu."

Hänen mukaansa itselle on myös annettava suuri annos kärsivällisyyttä.

"Vierailevilla insinööreillä, joilla on aikataulu, kuten minulla ja Johannalla, ei välttämättä ole samoja päivittäisiä prioriteetteja kuin paikallisella kyläläisellä, jonka pääpaino on saada ruoka pöytään", Grauers sanoo. "Siksi on niin hienoa työskennellä Sandvikin kanssa. Sandvikilla on pitkäjänteinen näkemys, jota tarvitaan, jotta tämänkaltaiset hankkeet voivat onnistua."